Keskiviikkona saimmekin nukkua hieman pidempään, koska olimme lähdössä hotellista kello 9.30 shoppailureissulle. Kävimme kuluttamassa viimeisiä woneja buffetaamiaisella joka ei länsimaalaisen käytännön mukaan kuulunut hintaan...tai en tiedä olimmeko jääneet vailla aamiaislippuja jossain vaiheessa. Vankan aamiaisen ja huoneen tyhjentämisen jälkeen kirjauduimme ulos hotellistamme ja jätimme painavimmat tavaramme hotellin säilytyshuoneeseen.

Seuraava tehtävä oli saada taksi Seoulin aamuruuhkassa lämpimässä tihkusateessa. Taksin saaminen oli suhteellisen helppoa kun heilutteli käsiään ja teki pientä aamujumppaa samalla kadun varressa. Ei aikaakaan niin eräs taksi kurvasi viereemme. Olimme suuntaamassa kohti Technomartin elektroniikkaostoskeskusta ja Mi-Ae antoikin meille eilen lapun jossa luki koreaksi tyyliin "Olkaa hyvä ja viekää meidät Technomartiin". Suhari ymmärsi yskän ja lähti viemään meitä kohteeseemme. Technomart sijaitsi Han-joen toisella puolella eli matkaa kertyi melkein 20 minuutin verran aamuruuhkassa.

Pääsimme lopulta Technomartin pihalle. Liike ei ollut vielä auennut joten kello 10 aikaan pääsimme seuraamaan ainutlaatuista tapausta kun kauppatytöt (6 tyttöä) seisoivat kahdessa rivissä ja toivottivat kumartaen aamun ensimmäiset asiakkaat tervettulleiksi. Technomart oli yksi kompleksi toisen isomman ostoskeskuksen vieressä. Technomartissa oli 7 kerrosta joissa myytiin kaikenlaista käyttöelektroniikkaa. Kaupassa oli erilaisia yksittäisiä myyntipisteitä joihin myyjät saivat ilmeisestikin myyntiluvan maksettua paikasta jonkinlaisen vuokran. Monessa paikassa olikin paljon samoja tarvikkeita myynnissä (kamerat, videokamerat, soittimet, tietokoneet). Kiertelimme ja kyselimme etsimiemme tuotteiden hintoja eri myyjiltä. Olin oppinut reissulla ainakin kolme tärkeää korean kielen kauppafraasia: Ensin tervehdin kauppiasta sanomalla "Annyeonghaseyo!", toiseksi näytin tuotetta ja kysyin "Eolmaeyo?" eli kuinka paljon maksaa ja kolmanneksi kaupat tehtyäni tai pois lähdettyäni kiitin kauppiasta vielä sanomalla "Kamsahamnida!" ja kumarsin sievästi. Matkaan tarttui myymälästä 30 gigan video I-Pod ja 160 gigan ulkoinen flash-kovalevy. Olimme sopineet tapaamisen hotellillamme Mi-Aen kanssa klo 12.30 joten bongasimme taksin Technomartin edestä n. klo 12.10. Matka hotellille kesti jälleen n. 20 minuuttia.

Hotellille päästyämme tapasimme Mi-Aen ja otimme loput matkatavaramme hotellin säilytyshuoneesta ja lähdimme Mi-Aen kanssa varatulla tila-autolla kohti Incheonin kansainvälistä lentokenttää. Ennen klo 16.00 lähtevää lentoamme meillä oli aikaa käydä vielä eräässä matkamuistokaupassa Incheonin lähellä olevassa pikkukaupungissa. Ilmeisesti on yleistä, että japanilaiset turistit viedään tällaiseen kauppaan vielä ennen lentoa viime hetken ostoksille. Kaupassa meillä maistetutettiin kimchiä ja korealaista chilisuklaata. Ostinkin yhden paketin Kimchiä ja chilisuklaata Suomeen vietäväksi. Viimeisten matkamuisto-ostosten jälkeen ajoimme 10 km päähän Incheonin kentälle jossa Mi-Ae saattoi meidät turvatarkastukseen asti matkalle. Hyvästelimme Mi-Aen ja jatkoimme turvatarkastuksen ja tullin läpi porteille. Kulutimme viimeisiä wonejamme vielä Subwayssa, jossa vetäsimme huiviin 30 sentin täytetyt leivät. Lopulta menimme hengailemaan lähtöportillemme jonka kautta pääsimmekin koneeseemme ja jätimme Korean maaperän n. klo 16 aikoihin.

Lentokoneessa tarjottiin vielä kevyt ruoka ja saavuimmekin Fukuokan kentälle n. 17.05. Kentällä Tommi oli törmätä tullista läpi turistien mukana mutta toppasinkin Tommin mukaani ja menimme tullista läpi muiden japanilaisten kanssa. Ei sillä, olisimme vielä japanilaisia mutta olemme väliaikaisia Japanin asukkaita. Tullistakin pääsimme suosiolla läpi vaikka Tommilta tarkastivat jotain. Ehdimme kahden minuutin varoajalla Kumamotoa kohti lähtevään bussiin, joten lähellä oli ettemme olisi joutuneet odottamaan vielä yhtä tuntia seuraavaa bussia. Matka Nishigoshin pysäkille kesti noin 1½ tuntia ja jäimme kyseisellä pysäkillä pois. Kävelimme vielä vajaan kilometrin matkana Mittsuishin juna-asemalle josta hyppäsimme junaan ja olimme parissa minuutissa koulumme edessä olevalla pysäkillä. Illan päätteeksi kävin suihkussa ja purin tavarani. Reissu oli melkoisen lyhyt mutta sinä aikana ehdin saamaan pienen pintaraapaisun Koreaan ja sen kansaan. Toivottavasti tulevaisuudessa minulle siunaantuu tilaisuus käydä katsomassa tuota maata toisen kerran työn tai matkailun muodossa.

Raportointi Korean reissulta päättyy tähän. Annyoenghi gyeseyo!