HUOMIO!

BLOGINLUKEMISOHJE! LUE NÄMÄ OHJEET ERITTÄIN TARKASTI ENNEN ETENEMISTÄ ITSE TARINAAN!

1. KIRJOITA VIERASKIRJAANI KOMMENTTI VIERAILUSTASI; SANO VAIKKA "TERVE!" TAI KERRO MITÄ OLET PITÄNYT KESÄN AIKANI PITÄMÄSTÄ BLOGISTANI, MITÄ TUNTEITA SE ON SINUSSA HERÄTTÄNYT...IHAN MITÄ VAIN JA EDELLEENKIN VAIKKA SE "TERVE!" TÄMÄ ON SIIS LUKIJOIDEN EPÄMÄÄRÄISTÄ KARTOITTAMISTA VARTEN :)

2. MIKÄLI SITTENKIN PÄÄTIT HYPÄTÄ YKKÖSKOHDAN YLI, PYYDÄN SINUA YSTÄVÄLLISESTI PALAAMAAN LÄHTÖRUUTUUN JA TOIMIMAAN OHJEIDEN MUKAAN.

3. NAUTI VIIMEISIMMISTÄ BLOGINI HENGENTUOTTEISTA SANA SANALTA MAISKUTELLEN :)

Hyvät lukijat!

Upea kesän kestävä seikkailu alkaa kääntymään uhkaavasti kohti loppuhuipennusta ja viikon päästä olenkin jo Suomessa nauttimassa viimeisistä lomapäivistä kotimaassa ennen koulun alkamista. Tähän kertaan vielä kuitenkin viimeisimmät tapahtumat, seikkailut ja loppuajan suunnitelmat.

Kerrataanpa ensinnäkin opintojen lopullinen tilanne. Tällä viikolla teimme ahkerasti töitä professorin kanssa sillä saimme valmiiksi CAD-ohjelmistolla tehdyn mallin piirilevystä. Viikon ajan valmistimme varsinaista piirilevyä eräällä koneella joka vei ainakin kaksi arkipäivää. Valitettavasti eilen perjantaina professori totesi piirilevyn olevan n. 6 cm liian leveä, eli jouduin änkeämään komponentit CAD-ohjelmassa vieläkin ahtaammalle. Piirilevyn valmistaminen vie sen verran aikaa, että tähän en enää millään ehdi, joten lopputulos on se, että valmiit suunnitelmat ja piirrokset piirilevylle löytyvät, mutta piirilevyä puhumattakaan komponenttien juottamisesta ei ehditä tekemään. Komponentit valitsimme ja lajittelimme harjoituslevylle professorin kanssa kuitenkin eli työn jatkajalla ei ole vaikea tehtävä edessään. Valmistelin vielä lyhykäisen PowerPoint-esitelmän työstäni, jonka esittelen opettajille ensi viikon tiistaina, jolloin pidämme projektityömme lopetustilaisuuden. Saan silloin viimeistään koululta opintotodistukset ja paperit joita tarvitsen Suomessa aikanaan.

Viime sunnuntaina eräs paikallisen Rotaryklubin mies nimeltä Hiroshi Kishi vei meidät neljä vaihto-oppilasta päiväreissulle Nagasakiin. Lähdimme matkaan koululta Kishin kyydissä 6.30 koululta ja ajoimme eräälle satamalle, josta matkasimme lautalla Ariaken meren toiselle puolelle Nagasakin maakuntaan. Satamasta matkasimme tunnin verran Nagasakin kaupunkiin. Nagasakin kaupunki on kapeahko vuorten ympäröimään laaksoon kasvanut n. 460 000 asukkaan kaupunki. Nagasaki on tunnettu siitä, että se toimi Japanin eristyneisyyden (n. 1630-1850) aikana ainoana satamana, mikä oli auki ulkomaalaisille; tosin vain hollantilaisille. Nagasaki on myös tunnettu toisena atomipommituksen kohteeksi joutuneena kaupunkina. Kävimme ensin Nagasakin rauhanpuistossa lähellä kohtaa mihin atomipommi pudotettiin. Jatkoimme sen jälkeen atomipommimuseoon. Näyttely ei ollut aivan yhtä iso kuin Hiroshimassa, mutta mielenkiintoinen, julma ja koskettava osaltaan. Olin iloinen toisaalta, että pystyin kyseisessä paikassa vierailemaan. Tämän jälkeen kävimme Nagasakin kulttuuri- ja historiamuseossa, jonne oli varattuna aivan liian vähän aikaa, sillä museo oli laaja ja siellä oli todella paljon mielenkiintoista katseltavaa; keramiikkaa, vanhoja piirrustuksia, esineitä...kaikkea. 13.30 meillä oli pöytä varattuna eräästä kuuluisasta nagasakilaisesta ravintolasta, joten sinnehän täytyi kiirehtiä. Söimme usean ruokalajin aterian, johon kuului monenlaisia japanilaisia liha-, kasvis- ja kalaruokia. Oli hyvää! Päivän lopuksi kävimme tutustumassa Dejimaan mikä oli aikanaan erillinen saari, jossa ulkomaalaiset kauppiaat olivat eristyksissä Japanissa. Paikassa oli paljon hollantilaisiin liittyvää esinettä ja tarviketta. Kävimme vielä Nagasakin kaupungin laidalla olleilla rinteillä erään muinaisen skotlantilaisen kauppiaan talossa, josta oli todella hienot näkymät kaupunkiin. Lopuksi teimme vielä pienet matkamuistoshoppailut ja lähdimme taas kohti lauttasatamaa ja saavuimme koululle lopulta klo 22.00 jälkeen. Pitkän reissun päälle uni maistuikin hyvin.

Tällä viikolla viimeisten opiskelujen ohella kävimme tiistaina viimeisen kerran Shinkyokushin-karateklubin harjoituksissa. Saimme ensimmäistä kertaa otella harjoitusmielessä. Vahingot olivat vähäiset; kipeytynyt nilkka, mustelmat molempiin kyynärvarsiin sekä polvipotku palleaan. Saimme sitten vielä aplodit kaikilta ja onnentoivotukset siitä, että kävimme treenaamassa heidän dojollaan. Mestari antoi meille lahjaksi vielä polvi- ja nyrkkisuojat tulevia otteluita varten :) Keskiviikkona kävimme läheisessä palvelutalossa tervehtimässä vanhuksia. Lauloimme lauluja ja jututimme vanhuksia mikä oli todella mieleenpainuva kokemua, varsinkin kun vanhukset olivat ikionnellisia saadessaan ulkomaalaisia vieraita. Kävimme myös vierailemassa samassa rakennuksessa olleessa 1-4 -luokkalaisten iltapäiväkerhossa. Lapset olivat innoissaan kun saivat vieraita Joulupukin maasta ja lupasinkin viedä Pukille terveisiä heiltä ja pyysin heitä olemaan kiltteinä ja kuuliaisina lapsina, niin Santa-san muistaa heitä jouluna. Lasten leikkituokion jälkeen palasimme koululle, jossa hyvästelimme "Okaasanin" ja hänen ystävänsä ja kiitimme heitä kaikesta siitä mitä he olivat eteemme tehneet kesän aikana.

Tänään lauantai-iltana käymme vielä erään kaverimme kanssa syömässä Kumamoton keskustassa ja ehkä tekemässä viimeiset ostokset viimeisillä jeneillämme. Sunnuntai-iltapäivänä eräs Rotariklubin jäsen vie meidät Ason tulivuoren lähelle erään perheen luokse yökylään. Tulemme siis maanantaina takaisin ja maanantain ja tiistain pyhitän pakkaamiselle ja siivoamiselle. Keskiviikkoaamuna menemme bussilla Fukuokaan, josta lennämme Kansain kansainväliselle lentokentälle Osakaan. Yleisurheilun mm-kisoja tuskin ehdimme kovin katsomaan, mutta lentokentällä saatamme törmätäkin urheilijoihin. Lentomme Frankfurtiin lähtee torstaiaamuna n. klo 10.00 ja on perillä Saksassa samana iltapäivänä n. klo 15.00. Odotamme Helsingin lentoa n. 2½ tuntia ja lennämme saman verran Helsinkiin asti jossa olemme perillä Suomen aikaa 21.30. Päätimme kaverin kanssa, että odotamme terminaalissa perjantaihin klo 2.00 asti ja hyppäämme bussiin, jolla olen Oulussa perillä n. 11.00 perjantaiaamupäivänä.

Kerron Suomessa vielä miten viimeiset seikkailuni menivät. Nyt on kuitenkin jättää viimeiset terveiset täältä Kumamotosta, Japanista, nousevan auringon maasta. Tätä blogia on ollut ilo pitää kun olen tiennyt, että teitä lukijoita löytyy vaikka vähän piilossa olettekin. Tämä blogi tulee myöhemmin toimimaan myös muiden Kumamotoon opiskelumatkaa suunnittelevien pienenä matkaoppaana ja iltalukemisena.

Pitemmittä puheitta, Kumamoto vaikenee viimeisen kerran! Näkemiin! Sayonara!