On taas aika raportoida viikon kuulumiset Jaappanialandista. Tämän viikon alussa alkoi se mistä on täällä jo pitkään puhuttu; nimittäin sadekausi. Keskiviikkona kaupungilla käydessämme kastuimmekin kohtalaisesti kun sade yllätti kesken kaiken. No mutta eihän pieni sade sankareitamme hidasta joten suunnittelimmekin kavereiden kanssa lauantaille tuhdin ohjelman.

Suunnittelimme Tommin ja hänen labrakavereidensa Takashin ja Yoshiakin kanssa lauantaille ohjelman sään perusteella. Jos olisi satanut olisimme luultavasti menneet palloilukeskukseen, keilaamaan ja sisägolfradalle. Mutta onneksi Japanin jumalat olivat sallineet ulkomaalaisille vierailleen aurinkoisen ja lämpimän päivän lauantaiksi niin matkasimme Takashin autolla kohti Otachimisakin rantakohdetta.

Otachimisaki sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan (n. 70 km) päässä koulultamme etelään pienen Tanouran kylän lähellä. Jos joku haluaa vilkaista paikkaa google earthin avulla niin koordinaatit ovat seuraavat:  32°21'49.65"N, 130°29'23.78"E. Otachimisaki on vuorten ympäröimä huvialue jossa löytyy aktiviteettia moneen menoon ja merenrantamaisemat ovat todella kauniita. Aluksi ajoimme eri näköalakohteille ihastelemaan merenrantaa ja metsäisiä vuoria. Tämän jälkeen lähdimme ajamaan kartingautoilla rallia. Radalla oli joko tarkoituksellinen tai tarkoitukseton iso lätäkkö josta tietenkin allekirjoittanut (vahingossa?) ajoi läpi. Housuthan siinä kastuivat kunnolla mutta kesä kuivaa nopeasti sen minkä kasteleekin.

Seuraavaksi oli vuorossa Zorb-pallojen kokeilu. Zorb-pallothan ovat isoja läpinäkyviä muovipalloja joiden sisälle mennään toisen pienemmän muovipallon sisään. Näihin pienempien pallojen sisälle laskettiin vettä jonka jälkeen pallo laitettiin vierimään alas rinnettä riemusta kiljuva uhri sen sisällä. Tämä oli todella hauska kokemus vaikka vauhtia olisi saanut olla mielestäni enemmän. Sisällä olevan veden tarkoitus olikin nimittäin tasapainottaa palloa ja pitää sisällä oleva henkilö paremmin paikallaan. Pallossa tuli läpimäräksi mutta onneksi paikanpäältä sai vuokrattua shortsit ja t-paidan edullisesti, joten omia ainuita vaatteita ei tarvinnut kastella.

Lopuksi kävimme laskemassa rullakelkoilla kukkulan huipulla oleva rata alas. Kelkoilla pääsi sopivan nopeaa vauhtia ja kyyti oli hauska. Onhan se mukavaa kun vähän isompikin jätkä saa heittäytyä taas pikkupojaksi :) Mutta leikin lopuksi tulee aina nälkä eli suuntasimmekin Tanouran kylään jossa söimme eräässä paikallisessa pikkuravintolassa. Tämän jälkeen suuntasimme kauan odotettuun kohteeseen; Otachimisakin rantaan. Ranta oli kartingradan lähellä olevan kukkulan sisään rakennetun tunnelin toisella puolella. Ranta oli leveä ja kaunis kultainen hiekkaranta. Paikanpäältä löytyi pari kauppaa ja kioskia ja peseytymisrakennukset, joissa pystyi käymään suihkussa. Rannalla ei ollut kovin paljoa porukkaa vaikka lauantaipäivä olikin. Paikalla oli kuitenkin n. 10 hengen ryhmä amerikkalaisia, englantilaisia ja kanadalaisia opiskelijoita, joiden kanssa vaihdoimme pari sanaa. Sitten sankarimme vaihtoivatkin uikkarit jalkaan ja lähtivät kohti merta. Meri ei ollut itseasiassa vielä Japaninmerta vaan Yatsushironmerta, eli pieni sisälahti Kyushun saaren ja Amakusan saarten välissä. Tästä johtuenkin merivesi oli todella suolaista minkä allekirjoittanut sai karvaasti kokea pari kertaa. Aallot olivat sopivia, joten meressä kelpasi pulikoida.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja puolen tunnin pulikoinnin jälkeen kello alkoi näyttämään niin paljon, että palasimme Kumamoton keskustaan. Matkalla jätimme Yoshiakin kotiinsa Matsubasen kaupunkiin. Kumamoton keskustassa menimme Tommin ja Takashin kanssa pieneen japanilaiseen ravintolaan missä tarjottiin Basashia ja muita hevosruokia. Tilasimme siis aluksi annoksen Basashia eli raakaa marmoroitua hevosenlihaa. Annos oli melkoisen kallis sillä n. 10-12 palan annos maksoi 2300 jeniä eli noin. 14 euroa. Hevosenliha ei maistunut raakana juuri millekkään mutta lihaan sai mukavaa makua kun siihen lisäsi wasabia ja soijakastiketta. Tilasimme myös raakaa hevosen sydäntä mikä oli itse asiassa paremman makuista kuin tavallinen hevosenliha sillä sydän oli pehmeämpää syödä (vrt. kirjoituksen otsikko :D) Lopuksi maistoimme vielä toista kumamotolaista erikoisuutta; Garashi Renkonia eli sinappikuorrutteista höyrytettyä lootuksenjuurta.

Illan päätteeksi kävimme mutkan kirjakaupassa ja sitten menimme pariksi tunniksi internetkahvila Cybaciin pelaamaan biljardia. Aika kului rattoisasti pelatessa ja n. 22.30 lähdimme Takashin kyydillä kohti koulua. Sunnuntaina nukuttikin pitkään rankan launtain jälkeen. Tänään emme tehneet juuri mitään erikoista sillä eilisen päivän hyvä sää muuttui tänään kaatosateiksi ja ukkosmyrskyiksi. Ensi viikolla opiskelut jatkuvat ja suunnittelemme juhannuksen viettoa japanilaisittain. Yritän kysyä kaveriani Kazukia jos hän voi viedä meidät katsomaan Ason tulivuorta, jota emme ole vielä nähneet. Mutta Aso-vuoren salaisuudet, arvoisat lukijani, selviävät vasta ensi viikolla, jos sittenkään :) Kumamoto vaikenee! Roger and out!